Soppong

Sawat dee kha/krap,


Ko Changin jalkeen pyyhallettiin junalla Bangkokista Chiang Maihin. Meno yojunan ravintolavaunussa oli kuin Bollywood elokuvasta: kaiuttimet menneet rikki jo 80-luvulla,musa soi silti taysilla, ihmiset joi, tanssi ja varivalot vilkkui katossa. taydellinen paikka saada epilepsia kohtaus. kaatumisesta ei kuitenkaan ollut pelkoa, silla vaunu oli tuopaten taynna. huuhhuh! me kuitenkin nukuttiin ylellisesti ykkosluokan omassa hytissa (tarkoittaa ykkosluokan tippeja tarjoilijoille). voi meita hemmoteltuja. Chiang Maissa vierahti kaksi yota. temppeleita, temppeleita, munkin rukous & pyhaa vetta meidan paalle, mielettoman herkullista ruokaa. huvittavaa, kun joka aterian jalkeen huokaillaan, etta mieletonta ruokaa. parasta mita koskaan saanut. ei taalla paase laihtumaan, kun koko ajan syodaan. seuraavaksi oli vuorossa hippi/trendikyla Pai. vuokrattiin mopo ja suhailtiin ympari. kaytiin myos laskemassa koskea. vesi tosin oli aika matalalla, mutta saatiin parit hyvat laskut. Nautittiin myos Pai traditional Thai massage -hierontapaikan uskomattomasta hieronnasta. 2h thaihieronta 300bahtia/hlo eli n. 6e. minna nukahti kesken kasien hieronnan ja sampsaa huvitti vaimea kuorsaus. pai:ssa oli kauniit aamu-usvat, joita sampsa kavi kuvaamassa. voi etta me taas syotiin. kao soi (?) on pohjois-thaimaalle tyypillinen nuudelikeitto. rapeaksi paistettua possunnahkaa ja possua monessa muodossa. toi nahka kuulostaa pahalta, mutta oli tosi herkkua. tanaan ajettiin bussilla Soppongin kylaan. Soppong River Inn vaikuttaa kivalta majapaikalta joen varrella. Itse kyla on tosi pieni. oikeastaan yksi katu, jonka molemmin puolin on muutaman sadan metrin matkalla kauppoja, katukeittioita, mopohuoltamo, parturi ja kannykkakauppa. Ei bailaajille! Taalta on lyhyt matka tehda vaelluksia luolille, josta alue on tunnettu ja vuoristoheimojen kyliin. Jouluaattona lahdetaankin kolmen paivan ja kahden yon vaellukselle. Etukateen Minna murehti, etta miten me loydetaan meidan opas, kun Suomesta soitettaessa keskustelu oli hieman hammentava ja monta asiaa jai auki. No, se oli turhaa murehtimista. Pari tuntia siita kun oltiin asetuttu majapaikkaan Sunny niminen heppu asteli sisaan. Han on 60+ (?) hampaaton vitsiniekka. Huomenna tavataan hanet uudestaan kun vaellukselle mukaan lahtevat kaksi kanukkia ovat myos saapuneet. sitten suunnitellaan yhdessa tarkemmin mita tehdaan. Sunnysta on kuultu paljon kehuja ja uskotaan etta vaelluksesta tulee hulvaton. heroiinitilaukset huomiseen iltaan mennessa, silla seuraavan kerran ollaan kuuluvuusalueella tapanina. hyttysia taalla on ja pipo ja fleece ovat tarpeellisia illalla ja aamulla. eli normaalia parempi suomalainen kesa.

Hyvaa Joulua!

taman kirjoitti minna ja sampsa komppasi takaoikealla. Chok dii!