torstai 27. joulukuuta 2007

Soppong

Hytistaan aamiaisella vilusta. Vaatteet ovat tuhdin savun hajuisia vaelluksen jalkeen. Olipa kokemus, huh! Me oltiinkin sitten vaan kahdestaan vaelluksella oppaan kanssa, kun kanukit ei koskaan ilmestyneet. Ensimmainen yo vietettiin Karen heimon kylassa. Siella saatiin oma pieni talo, jonka lattiolla oli puuvillapatjoja ja viltteja. Perhe, jonka talo se oli, nukkui viereisessa keittiorakennuksessa. Bambu/tiikkitalot/majat/mokit on rakennettu tolppien paalle ja talojen alla elaa vapaina kanat ja kukot, lehmat, puhvelit, mustat possut jne. Kukoilla oli kellot sekaisin kun huusivat lapi yon tai sitten se oli taysi kuu, joka sai elaimet kiekumaan ja laulamaan.

Toinen yo vietettiin Red Lahu -heimon kylassa. Asuttiin bambumajassa yhden perheen luona. Seinien raoista paistoi kuu ja tuuli puhalsi joka puolelta. Ei ollut pelkoa hakamyrkytyksesta, vaikka tulisija oli keition lattialla, eika savupiipusta ollut tietoakaan. Nukuttiin makuupusseissa monen vilttikerroksen alla makoisasti. Oppaamme Sunny piti meista uskomattoman hyvaa huolta. Kokkasi parhaat leiriherkut ikina ja peitteli mut illalla nukkumaan.

Me valkoiset farangit oltiin Lahu kylassa nahtavyys. Siella ei kay kovin paljoa turisteja. Illalla kuultiin tasaista rummutusta jostain pain kylaa. Seurattiin aanta ja yhdessa talossa oli menossa tanssiharjoitukset helmikuussa koittavaa uuden vuoden juhlaa varten. Mentiin katsomaan ja pian Sampsa sai rummun kateen ja oltiin mukana opettelemassa askelia. Lapsilla oli kylla hauskaa meidan kustannuksella. Mahtavinta oli, etta mitaan ei ollut jarjestetty meita varten, vaan ihmiset elivat omaa arkeaan. Heimot ovat kotoisin alunperin Burmasta. Osa on asunut Thaimaassa jo yli 100 vuotta. He elavat omavaraisina paimentaen elaimia ja viljellen maissia, riisia, vihanneksia, banaania jne. Kylissa on usein shamaani(nainen), joka hoitaa synnytykset. Monet ovat animisteja, eli uskovat elainjumaliin ja ennustavat mm. kanan maksasta.

Sunnya voimme suositella lampimasti, jos jotakuta kiinnostaa vaellus ja vuoristoheimot Thaimaassa. Ryhmakoko on 1-5 henkiloa, ruoat herkkua. Han todella tuntee alueen viidakot ja polut ja vaihtaa reittia ja kylia vaelluksesta toiseen. Vaellus suunnitellaan aina yhdessa ryhman kunnon, kiinnostuksen ja kokemuksen mukaan. Sunnylla itsellaan on rautainen kunto. Kaiken lisaksi han puhuu useita heimokielia, joten hanen matkassaan paasee vahan lahemmaksi heimojen todellista elamaa kuin ison ryhman mukana.

Nyt otetaan bussi alle ja suunnataan Pai:hin, josta suhataan mopedilla takas Chiang Maihin ja sielta parin paivan paasta takas etelan lampoon.

Viela yksi suositus. Tama Soppong River Inn majapaikka on helmi. Emanta Joy, herttainen ja vitsikas nainen, joka kokkaa superhyvaa ruokaa ja kaikkien kiireiden keskella jaksaa jututtaa vieraitaan. Talon etupuoli on tielle. Takapihalla on rauhallinen puutarha ja kivat huoneet seka mahtava iso terassi, jonka alapuolella virtaa joki. Joessa voi uida. Illalla terassilta voi katsella tahtitaivasta. Vahan harmittaa lahtea taalta ja se ettei keretty kokeilla hierontaa taalla.


Minna & Sampsa

3 kommenttia:

veikko kirjoitti...

Hei, onpa ollut mielenkiintoinen ja vaellusretki, hyvä paikallinen opas tuntee heimot ja kylän tavat,tulee ikimuistoinen, savuntuoksuinen vaellus,vilusta huolimatta. No lämmintä on luvassa.Tänne ei ole vielä lunta luvassa! terveisin tuula ja veikko

MarttaK kirjoitti...

Heissulei! Mahtavia kuulumisia ja hienon hienon hauskaa kerrontaa! Täällä nauretaan kotisoffalla teidän matkakokemuksille! :)

Toi teidän rumputanssi-kokemus oli kyllä ihan mahtava juttu! HIHII!!!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA Minde ja Säm!!

t martta&timi

Anonyymi kirjoitti...

Servus,

valkoinen tervehdys Itävallasta! Nyt Bad Gasteinista.. eilen Saalbachista. Täällä on mahtava talvikeli, lunta, pikkupakkanen ja aurinkoa! Ei voe valittoo.

Kylläpä kuulosti mukavalta vaellusreissulta tuo teitin tarina. Toivottavasti matka jatkuu yhtä mukavasti.

Ajelkeehan varovasti mopedilla!

Terkkuja myös Peteriltä! Hauskaa uuden vuoden odotusta.

Paapi