Selvittiin takas tanne Koh Changille, vaikka oli pienta saatoa tuossa toissa paivana. Bussit Bangkokista oli taynna, kun paikallisilla on 7 paivan loma. Otettiin taksi. Siita hajosi kone 10 minuutin jalkeen. Saatiin uusi taksi, jonka shafoori ajoi kuin mielenkoyha kansavoidekauppias. Oli pakko nykasta hutikat, etta pahin tarina saatiin laantumaan. Seuraavaksi selvisi, etta majoitus ei onnistu. Pomo oli antanut meille varatun huoneen kaverilleen. Ei uskaltanut tulla itse sanomaan, vaan vilkutti ja hymyili kaukaa. Otettiin toiset ja lahdettiin vetaa koko paikasta. Naet meidan sukellusmaikka jarkkas kortteerin Bang Baon laiturilta. Nyt kaikki siis kunnossa ja nykyinen kortteeri on paljon halvempi kuin mikaan edellisista.
Ekat henkaykset pullotettua ilmaa on otettu nyt altaalla. Huomenna suoritetaan kurssi loppuun avovedessa. Koitetaan tassa myos varata joku maja Ko Waille tai Ko Makille. Katsotaan nyt minne saadaan, kun taytta tuntuu olevan.
Illalla mennaan ehka katsomaan ilotulitusta tuohon lahelle ja maataan riippukeinussa. On tama rankkaa…
Onnea uudelle vuodelle 2008!
t. Sampsa & Minna
maanantai 31. joulukuuta 2007
torstai 27. joulukuuta 2007
Soppong
Hytistaan aamiaisella vilusta. Vaatteet ovat tuhdin savun hajuisia vaelluksen jalkeen. Olipa kokemus, huh! Me oltiinkin sitten vaan kahdestaan vaelluksella oppaan kanssa, kun kanukit ei koskaan ilmestyneet. Ensimmainen yo vietettiin Karen heimon kylassa. Siella saatiin oma pieni talo, jonka lattiolla oli puuvillapatjoja ja viltteja. Perhe, jonka talo se oli, nukkui viereisessa keittiorakennuksessa. Bambu/tiikkitalot/majat/mokit on rakennettu tolppien paalle ja talojen alla elaa vapaina kanat ja kukot, lehmat, puhvelit, mustat possut jne. Kukoilla oli kellot sekaisin kun huusivat lapi yon tai sitten se oli taysi kuu, joka sai elaimet kiekumaan ja laulamaan.
Toinen yo vietettiin Red Lahu -heimon kylassa. Asuttiin bambumajassa yhden perheen luona. Seinien raoista paistoi kuu ja tuuli puhalsi joka puolelta. Ei ollut pelkoa hakamyrkytyksesta, vaikka tulisija oli keition lattialla, eika savupiipusta ollut tietoakaan. Nukuttiin makuupusseissa monen vilttikerroksen alla makoisasti. Oppaamme Sunny piti meista uskomattoman hyvaa huolta. Kokkasi parhaat leiriherkut ikina ja peitteli mut illalla nukkumaan.
Me valkoiset farangit oltiin Lahu kylassa nahtavyys. Siella ei kay kovin paljoa turisteja. Illalla kuultiin tasaista rummutusta jostain pain kylaa. Seurattiin aanta ja yhdessa talossa oli menossa tanssiharjoitukset helmikuussa koittavaa uuden vuoden juhlaa varten. Mentiin katsomaan ja pian Sampsa sai rummun kateen ja oltiin mukana opettelemassa askelia. Lapsilla oli kylla hauskaa meidan kustannuksella. Mahtavinta oli, etta mitaan ei ollut jarjestetty meita varten, vaan ihmiset elivat omaa arkeaan. Heimot ovat kotoisin alunperin Burmasta. Osa on asunut Thaimaassa jo yli 100 vuotta. He elavat omavaraisina paimentaen elaimia ja viljellen maissia, riisia, vihanneksia, banaania jne. Kylissa on usein shamaani(nainen), joka hoitaa synnytykset. Monet ovat animisteja, eli uskovat elainjumaliin ja ennustavat mm. kanan maksasta.
Sunnya voimme suositella lampimasti, jos jotakuta kiinnostaa vaellus ja vuoristoheimot Thaimaassa. Ryhmakoko on 1-5 henkiloa, ruoat herkkua. Han todella tuntee alueen viidakot ja polut ja vaihtaa reittia ja kylia vaelluksesta toiseen. Vaellus suunnitellaan aina yhdessa ryhman kunnon, kiinnostuksen ja kokemuksen mukaan. Sunnylla itsellaan on rautainen kunto. Kaiken lisaksi han puhuu useita heimokielia, joten hanen matkassaan paasee vahan lahemmaksi heimojen todellista elamaa kuin ison ryhman mukana.
Nyt otetaan bussi alle ja suunnataan Pai:hin, josta suhataan mopedilla takas Chiang Maihin ja sielta parin paivan paasta takas etelan lampoon.
Viela yksi suositus. Tama Soppong River Inn majapaikka on helmi. Emanta Joy, herttainen ja vitsikas nainen, joka kokkaa superhyvaa ruokaa ja kaikkien kiireiden keskella jaksaa jututtaa vieraitaan. Talon etupuoli on tielle. Takapihalla on rauhallinen puutarha ja kivat huoneet seka mahtava iso terassi, jonka alapuolella virtaa joki. Joessa voi uida. Illalla terassilta voi katsella tahtitaivasta. Vahan harmittaa lahtea taalta ja se ettei keretty kokeilla hierontaa taalla.
Minna & Sampsa
Toinen yo vietettiin Red Lahu -heimon kylassa. Asuttiin bambumajassa yhden perheen luona. Seinien raoista paistoi kuu ja tuuli puhalsi joka puolelta. Ei ollut pelkoa hakamyrkytyksesta, vaikka tulisija oli keition lattialla, eika savupiipusta ollut tietoakaan. Nukuttiin makuupusseissa monen vilttikerroksen alla makoisasti. Oppaamme Sunny piti meista uskomattoman hyvaa huolta. Kokkasi parhaat leiriherkut ikina ja peitteli mut illalla nukkumaan.
Me valkoiset farangit oltiin Lahu kylassa nahtavyys. Siella ei kay kovin paljoa turisteja. Illalla kuultiin tasaista rummutusta jostain pain kylaa. Seurattiin aanta ja yhdessa talossa oli menossa tanssiharjoitukset helmikuussa koittavaa uuden vuoden juhlaa varten. Mentiin katsomaan ja pian Sampsa sai rummun kateen ja oltiin mukana opettelemassa askelia. Lapsilla oli kylla hauskaa meidan kustannuksella. Mahtavinta oli, etta mitaan ei ollut jarjestetty meita varten, vaan ihmiset elivat omaa arkeaan. Heimot ovat kotoisin alunperin Burmasta. Osa on asunut Thaimaassa jo yli 100 vuotta. He elavat omavaraisina paimentaen elaimia ja viljellen maissia, riisia, vihanneksia, banaania jne. Kylissa on usein shamaani(nainen), joka hoitaa synnytykset. Monet ovat animisteja, eli uskovat elainjumaliin ja ennustavat mm. kanan maksasta.
Sunnya voimme suositella lampimasti, jos jotakuta kiinnostaa vaellus ja vuoristoheimot Thaimaassa. Ryhmakoko on 1-5 henkiloa, ruoat herkkua. Han todella tuntee alueen viidakot ja polut ja vaihtaa reittia ja kylia vaelluksesta toiseen. Vaellus suunnitellaan aina yhdessa ryhman kunnon, kiinnostuksen ja kokemuksen mukaan. Sunnylla itsellaan on rautainen kunto. Kaiken lisaksi han puhuu useita heimokielia, joten hanen matkassaan paasee vahan lahemmaksi heimojen todellista elamaa kuin ison ryhman mukana.
Nyt otetaan bussi alle ja suunnataan Pai:hin, josta suhataan mopedilla takas Chiang Maihin ja sielta parin paivan paasta takas etelan lampoon.
Viela yksi suositus. Tama Soppong River Inn majapaikka on helmi. Emanta Joy, herttainen ja vitsikas nainen, joka kokkaa superhyvaa ruokaa ja kaikkien kiireiden keskella jaksaa jututtaa vieraitaan. Talon etupuoli on tielle. Takapihalla on rauhallinen puutarha ja kivat huoneet seka mahtava iso terassi, jonka alapuolella virtaa joki. Joessa voi uida. Illalla terassilta voi katsella tahtitaivasta. Vahan harmittaa lahtea taalta ja se ettei keretty kokeilla hierontaa taalla.
Minna & Sampsa
lauantai 22. joulukuuta 2007
Soppong
Sawat dee kha/krap,
Ko Changin jalkeen pyyhallettiin junalla Bangkokista Chiang Maihin. Meno yojunan ravintolavaunussa oli kuin Bollywood elokuvasta: kaiuttimet menneet rikki jo 80-luvulla,musa soi silti taysilla, ihmiset joi, tanssi ja varivalot vilkkui katossa. taydellinen paikka saada epilepsia kohtaus. kaatumisesta ei kuitenkaan ollut pelkoa, silla vaunu oli tuopaten taynna. huuhhuh! me kuitenkin nukuttiin ylellisesti ykkosluokan omassa hytissa (tarkoittaa ykkosluokan tippeja tarjoilijoille). voi meita hemmoteltuja. Chiang Maissa vierahti kaksi yota. temppeleita, temppeleita, munkin rukous & pyhaa vetta meidan paalle, mielettoman herkullista ruokaa. huvittavaa, kun joka aterian jalkeen huokaillaan, etta mieletonta ruokaa. parasta mita koskaan saanut. ei taalla paase laihtumaan, kun koko ajan syodaan. seuraavaksi oli vuorossa hippi/trendikyla Pai. vuokrattiin mopo ja suhailtiin ympari. kaytiin myos laskemassa koskea. vesi tosin oli aika matalalla, mutta saatiin parit hyvat laskut. Nautittiin myos Pai traditional Thai massage -hierontapaikan uskomattomasta hieronnasta. 2h thaihieronta 300bahtia/hlo eli n. 6e. minna nukahti kesken kasien hieronnan ja sampsaa huvitti vaimea kuorsaus. pai:ssa oli kauniit aamu-usvat, joita sampsa kavi kuvaamassa. voi etta me taas syotiin. kao soi (?) on pohjois-thaimaalle tyypillinen nuudelikeitto. rapeaksi paistettua possunnahkaa ja possua monessa muodossa. toi nahka kuulostaa pahalta, mutta oli tosi herkkua. tanaan ajettiin bussilla Soppongin kylaan. Soppong River Inn vaikuttaa kivalta majapaikalta joen varrella. Itse kyla on tosi pieni. oikeastaan yksi katu, jonka molemmin puolin on muutaman sadan metrin matkalla kauppoja, katukeittioita, mopohuoltamo, parturi ja kannykkakauppa. Ei bailaajille! Taalta on lyhyt matka tehda vaelluksia luolille, josta alue on tunnettu ja vuoristoheimojen kyliin. Jouluaattona lahdetaankin kolmen paivan ja kahden yon vaellukselle. Etukateen Minna murehti, etta miten me loydetaan meidan opas, kun Suomesta soitettaessa keskustelu oli hieman hammentava ja monta asiaa jai auki. No, se oli turhaa murehtimista. Pari tuntia siita kun oltiin asetuttu majapaikkaan Sunny niminen heppu asteli sisaan. Han on 60+ (?) hampaaton vitsiniekka. Huomenna tavataan hanet uudestaan kun vaellukselle mukaan lahtevat kaksi kanukkia ovat myos saapuneet. sitten suunnitellaan yhdessa tarkemmin mita tehdaan. Sunnysta on kuultu paljon kehuja ja uskotaan etta vaelluksesta tulee hulvaton. heroiinitilaukset huomiseen iltaan mennessa, silla seuraavan kerran ollaan kuuluvuusalueella tapanina. hyttysia taalla on ja pipo ja fleece ovat tarpeellisia illalla ja aamulla. eli normaalia parempi suomalainen kesa.
Hyvaa Joulua!
taman kirjoitti minna ja sampsa komppasi takaoikealla. Chok dii!
Ko Changin jalkeen pyyhallettiin junalla Bangkokista Chiang Maihin. Meno yojunan ravintolavaunussa oli kuin Bollywood elokuvasta: kaiuttimet menneet rikki jo 80-luvulla,musa soi silti taysilla, ihmiset joi, tanssi ja varivalot vilkkui katossa. taydellinen paikka saada epilepsia kohtaus. kaatumisesta ei kuitenkaan ollut pelkoa, silla vaunu oli tuopaten taynna. huuhhuh! me kuitenkin nukuttiin ylellisesti ykkosluokan omassa hytissa (tarkoittaa ykkosluokan tippeja tarjoilijoille). voi meita hemmoteltuja. Chiang Maissa vierahti kaksi yota. temppeleita, temppeleita, munkin rukous & pyhaa vetta meidan paalle, mielettoman herkullista ruokaa. huvittavaa, kun joka aterian jalkeen huokaillaan, etta mieletonta ruokaa. parasta mita koskaan saanut. ei taalla paase laihtumaan, kun koko ajan syodaan. seuraavaksi oli vuorossa hippi/trendikyla Pai. vuokrattiin mopo ja suhailtiin ympari. kaytiin myos laskemassa koskea. vesi tosin oli aika matalalla, mutta saatiin parit hyvat laskut. Nautittiin myos Pai traditional Thai massage -hierontapaikan uskomattomasta hieronnasta. 2h thaihieronta 300bahtia/hlo eli n. 6e. minna nukahti kesken kasien hieronnan ja sampsaa huvitti vaimea kuorsaus. pai:ssa oli kauniit aamu-usvat, joita sampsa kavi kuvaamassa. voi etta me taas syotiin. kao soi (?) on pohjois-thaimaalle tyypillinen nuudelikeitto. rapeaksi paistettua possunnahkaa ja possua monessa muodossa. toi nahka kuulostaa pahalta, mutta oli tosi herkkua. tanaan ajettiin bussilla Soppongin kylaan. Soppong River Inn vaikuttaa kivalta majapaikalta joen varrella. Itse kyla on tosi pieni. oikeastaan yksi katu, jonka molemmin puolin on muutaman sadan metrin matkalla kauppoja, katukeittioita, mopohuoltamo, parturi ja kannykkakauppa. Ei bailaajille! Taalta on lyhyt matka tehda vaelluksia luolille, josta alue on tunnettu ja vuoristoheimojen kyliin. Jouluaattona lahdetaankin kolmen paivan ja kahden yon vaellukselle. Etukateen Minna murehti, etta miten me loydetaan meidan opas, kun Suomesta soitettaessa keskustelu oli hieman hammentava ja monta asiaa jai auki. No, se oli turhaa murehtimista. Pari tuntia siita kun oltiin asetuttu majapaikkaan Sunny niminen heppu asteli sisaan. Han on 60+ (?) hampaaton vitsiniekka. Huomenna tavataan hanet uudestaan kun vaellukselle mukaan lahtevat kaksi kanukkia ovat myos saapuneet. sitten suunnitellaan yhdessa tarkemmin mita tehdaan. Sunnysta on kuultu paljon kehuja ja uskotaan etta vaelluksesta tulee hulvaton. heroiinitilaukset huomiseen iltaan mennessa, silla seuraavan kerran ollaan kuuluvuusalueella tapanina. hyttysia taalla on ja pipo ja fleece ovat tarpeellisia illalla ja aamulla. eli normaalia parempi suomalainen kesa.
Hyvaa Joulua!
taman kirjoitti minna ja sampsa komppasi takaoikealla. Chok dii!
lauantai 15. joulukuuta 2007
viela yks juttu
nama nettiyhteydet patkii ja tuonki tekstin jouduin kirjoittaa kahteen kertaan...joten nailla nakymin kuulumiset tulee aika lyhyesti. sampsa tuossa vieressa ihmettelee kun ei meinaa nettipankin yhteys pelata eika maksu menna lapi.
jahka tasta nettikahvilasta selvitaan ulos, niin sitten mennaan vikalle illalliselle viereiseen kylaan iinun, kaitsun ja hildan kanssa.
jahka tasta nettikahvilasta selvitaan ulos, niin sitten mennaan vikalle illalliselle viereiseen kylaan iinun, kaitsun ja hildan kanssa.
Koh Chang
Tehtiin yllari Pyyhtian perheelle kesken heidan illallisen rantaravintolassa ja tultiinkin moikkaamaan heita tanne saarelle. Lekottelua, hekottelua, syomista ja Hildan viihdyttamista.
Huomenna sunnuntaina Bangkokiin ja sielta yojunalla pohjoiseen. Tullaan varmaan parin viikon paasta viela takas tanne samalle saarelle suorittaa sukelluskoulu ja sitten kiertelemaan noille pienille saarille. kaikki hyvin. hjeippa.
Huomenna sunnuntaina Bangkokiin ja sielta yojunalla pohjoiseen. Tullaan varmaan parin viikon paasta viela takas tanne samalle saarelle suorittaa sukelluskoulu ja sitten kiertelemaan noille pienille saarille. kaikki hyvin. hjeippa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)