Bunaken

Jatettiin Thaimaa taakse kaihomielella. Viimeiset sukellukset Ko Changilla oli varsin rentouttavia. Niiden paatteeksi lahdettiin juhlimaan sukelluskoulun opskan synttareita Jussin resorttiin. Kylla kylla. Suomalaiset on kaikkialla.Varsin hulvaton ilta. olo oli seuraavana paivana riutunut. Saatiin kuitenkin hilattua itsemme lopulta Bangkokiin. Krapulaisten tuurilla kaikki kyydit lava-autolla, lautalla, bussilla, sky-junalla meni juuri nappiin ja 9h matkustamisen paatteeksi paastiin mukavaan uuteen ja pieneen hotelliin.

Bangkokissa nautiskeltiin ilmastoiduista ostareista ja elokuvateatterin VIP-palvelusta upottavine nahkatuoleineen. Kaytiin me katsomassa pari temppeliakin, mutta eihan siella kuumuudessa kauaa kesta. Bangkokissa on pakko ottaa rennosti. Kaupunki on valtava, kuumuus paahtava ja saasteinen ilma tukahduttava. Paljon ei yhdessa paivassa jaksa. Liikkumista helpotti se, kun asuttiin skytrainin varrella. Juna kulkee kaupungin ylla ja on ilmastoitu. Silla valttaa katevasti maanpinnan ruuhkat. Hieronta myos rentoutti vasyneita jalkoja

16.1. me lennettiin tanne Indonesiaan. Molemmilla oli matkavasymysta. Ajateltiin vaan, etta nyt johonkin jossa voi levata. Jakartan kentalla selvisi, etta Manadoon (Pohjois-Sulawesi) lahtisi lento parin tunnin paasta. Niinpa hypattiin koneeseen. Yksi yo Manadossa ja sitten akkia lautalla Bunakenin saarelle.

Tama paikka on herattanyt vahan ristiriitaisia tunteita. Ensinnakin olin haaveillut tanne paasysta jo monen monta vuotta ja se tietty oli luonut odotuksia. Ensi naky, kun veneemme saapui saarelle, oli jatteiden ja roskien peittama ranta. Rantasandaaleita, aurinkorasvaa, muovipusseja (paljon), riisisakkeja, loisteputkilamppu, puita ja muuta epamaaraista rojua. Tuntui kuin oltaisiin tultu keskelle kaatopaikkaa. Ja me viela maksetaan siita. Etsittiin rannalta kuitenkin sopiva majapaikka ja paatettiin jaada, silla tama paikka on maailmankuulu merenalaisesta elamastaan.

Sittemmin selvisi, etta joulu-tammikuussa taalla puhaltaa lansituulet, mika tuo roskia rannalla. Siten tama roskaongelma koskee Bunakenin saarta vaan tahan aikaan vuodesta Lisaksi taalla oli ollut pari paivaa aiemmin myrsky. Tuulen suunta nayttaisi olevan juuri muuttumassa. Niinpa taman saaren rannoilla on ollut paiva paivalta vahemman jatetta. Ja todennaikoisesti jonkun toisen paikan rannat muistuttavat kaatopaikkaa. Koko majapaikan henkilokunta osallistuu rannan siivoustalkoisiin paivittain. Me ollaan oltu monta paivaa paikan ainoat vieraat. Milla ihmeella nama saa paikat kannattamaan? Henkilokunta on kertonut, etta roskat on peraisin Manadosta. Siella olisi kylla kaatopaikka. Mutta ihmiset ei valita. Rannalla asuvat pitavat merta kaatopaikkanaan. Merkilliselta tama jatteiden maara tuntui senkin vuoksi etta tama on luonnonsuojelualuetta.

No mutta. Kaksi sukellusta ollaan nyt tehty taalla ja vedenalainen elama on kerrassaan uskomatonta. Sukellettiin pystysuoran koralliseinaman vieressa merivirran ajoittain kuljettaessa meita eteenpain. Upeita varikkaita koralleja, kaloja, pieni merihevonen ja iso merikilpikonna. Vaikea kuvitella parempaa paikkaa sukellukselle!

24.1. muutetaan toiseen kohtaan saarta Jaskan ja Mian luo (Living Colours). Sitten ja jahka tasta tokenen (muhun iski flunssa ja pieni kuume) on ohjelmassa lisaa sukelluksia.